Eteneminen

Hän istui kahvilan kulmapöydässä ja seurasi kadulla risteileviä ihmisiä. Hän tarkkaili, miten ihmiset kävelevät. On tietty ihmistyyppi, yleensä hoikka ja pitkä, joka kävelee ylväästi selkä ihan suorana, ja etenee kuin rattaat kiskoilla suoraan ja sivuilleen katsomatta. Sellaista ei ole mukava kohdata ruuhkassa. Sellainen ei väistä eikä varo. Se on päättänyt edetä reittiään niin, ettei kukaan tai mikään tule sen tielle.

Sitten on niitä, jotka puikkelehtivat, joilla on vähän kovempi kiire kuin muilla. Ne ohittelevat rullaportaissa ja etsivät aina lyhyimmän ja nopeimman reitin. Nekin ovat pysäyttämättömiä, mutta erilaisella, joustavalla tavalla. Sellaiselle tyypille mikään este ei ole ohittamaton – ei ylipainoinen matami, ei päiväkoululuokka tai pyörätuoli, ei punainen jalankulkijoiden valo. Ja niiden lisäksi on ainaisia turisteja, havainnoitsijoita, haaveilijoita, omiin ajatuksiinsa tai kännyköihinsä uppoutuneita.

Mitenköhän minä itse kävelen, Satu mietti. Ehkä vähän viipyillen, pysähdellen, kierrellen. Välillä unohtaen, mihin olinkaan matkalla.

Niin

vaikea / kaunis
kommentti hei, haaste –
päädyin hyvin julmasti
alussa käyttämään kaikessa petoa

laitan materiaalia sivuun

vaikea

pidän haasteista arkisista
päädyin asioista julmasti runoihin
käyttämään petoa tiskien materiaalina

niin
pesu

Käteni vedestä
edessä tiputtavat pisaroita
kohti rantaa
päässä meri, joka muuttuu
mutkan ja muutaman jälkeen ja kasvaa sitten ja kiertää ja kapenee ja yhtyy

meri, syvä ja laaja alla
ikuista uutta pohjaa suurempana

Peto

Käteni punertuvat kuumasta vedestä. Seison tiskialtaan edessä, kuivauskaapin teekupit tiputtavat pisaroita. Lokki kaartaa kirkon yllä ja katoaa näkyvistä. Ehkä se lentää kohti rantaa.

Kahden korttelin päässä on meri, joka muuttuu mutkan ja muutaman saaren jälkeen Suomenlahdeksi ja kasvaa sitten Itämereksi, kiertää ja taas kapenee ja lopulta yhtyy suureen mereen. Siellä meri on syvä ja laaja. Kilometrien vesimassan alla keskiselänne puskee ikuista liikettään, sylkee mereen uutta pohjaa. Selänne kiemurtelee ja venyttäytyy valtavana vuoristona, kaikkia pinnan yläpuolella olevia suurempana muodostelmana.

Vastapäisen kerrostalon viininpunainen kattomaali on irtoillut isoina laattoina. Valutan hanasta täyden vesilasin ja otan rautatabletin, monivitamiinin ja kalanmaksaöljykapselin. Jossain syvän meren paineessa suunnistaa suomuton ja musta lyhtykrotti. Ikuisen pimeän peto, joka metsästää oman lyhtynsä valossa.

Kulumia

askelmat vähenevät ja lakkaavat olemasta
kulutan ja ne kuluttavat minut
en osaa laskea tai liikkua siinä
mikä on pysähtynyt
tämä sataa minun päälleni ja
minä kävelen tässä

ensi yönä elän saman tunnin uudestaan
ensi yönä elän saman tunnun uudestaan
sen porrasaskelman, jonka viileys jokaisessa
ja meissäkin

Multaperuna

Hän huomasi ikääntyneen kaupungin pyöristyneen, muuttuneen vähän pehmeämmäksi. Kaupunki oli joskus ollut hänelle niin kova ja kulmikas. Nyt hän näki, miten alun perin terävät kiviset porrasaskelmat olivat kymmenistätuhansista askeleista hioutuneet. Katukivet, neliönmuotoiset, muodostivat kaaria. Kuin aaltoja tai kumpareita. Hän näki, kuinka luonto oli sopeutunut kaupunkiin ja muuttunut osaksi sitä.

Luonto ei ollut vain siellä, minne ihminen oli sen istuttanut, vaan se levisi vihreinä tupsuina, jotka työntyivät esiin asfaltin raoista. Se oli jalkakäytävällä tuulta karkuun juoksevissa tai raitiovaunukiskojen pohjalla hiljalleen hienontuvissa syksyn lehdissä. Luonto oli myös kaikessa siinä hiljaisessa kivessä, josta oli hakattu katujen kanttarit, muovattu talojen jalat ja murskattu teiden pinnoitteet.

Silti kun hän katsoi kaupunkia, hän näki, että metsä oli typistynyt maahan tippuneeksi tulitikuksi. Maaseutu, se oli kauppakassista keskelle jalkakäytävää pyörähtänyt multaperuna, jonka ohi ihmiset kulkivat yksitellen.

Alku

Tämä kaupunki kasvaa
sisäänpäin ja saaret vaihtavat paikkaa
kun liikun sinne minne ei kuule eikä näe
sinne missä tapahdutaan sateen takana ja enemmän

katso minua silmiin
katso mitä unohdat tai kannat,
esimerkiksi palavat lehdet ja
palaavat, minun tuoksuni tekee meidät
aluista raskaaksi

Haluan kaupungin joka on kulmista kulunut
Haluan